Istuin metrossa matkalla ei-mistään ei-minnekään. Tyttö, joka muistutti keksimistäni ihmisistä kauneinta, katsoi minua pitkään ennen kuin jäi asemalle. Katseellaan kyseinen henkilö, ilmeisesti, uskomatonta kyllä, kertoi pitävänsä minua fyysisesti kiinnostavana. Kauhistuin. En voinut uskoa sitä. En yrittänyt edes näyttää James Deaniltä niin kuin tavallisesti. Pakenin metrosta heti seuraavalla pysähdyksellä ja seisoin hetken pakkasessa ja podin huonoa omaatuntoa, kun olin sillä tavalla huijannut kunnollista ihmistä. Olen katastrofi. Enkö viestitäkään sitä joka sekunti ympäristölleni?
Miksi pidän tätä blogia? Onko tämä blogi?
perjantai 27. tammikuuta 2012
torstai 26. tammikuuta 2012
The universe... I don't know
Fuck.
I'm a true mystery. They'll all think I was fiction.
But it's true. It must be?
I really lived. Once.
1994-20XX
I'm a true mystery. They'll all think I was fiction.
But it's true. It must be?
I really lived. Once.
1994-20XX
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Ulottuvuuksia
Mistä johtuu, että suurin osa ihmisistä on nelitasoisia mutta joillakuilla yksilöillä on neljätuhatta tasoa? Miksi joillakuilla on ulottuvuuksia aivan eri tavalla kuin muilla? Voiko tätä selittää sanoin, biologisesti, mitenkään?
Onko se taidetta?
En tiedä. En ole taiteilija. Olen kivuliaan rationaalinen.
Tai en tiedä.
Vietin sunnuntain ja maanantain välisen yön lukemalla maanisia ja hourupäisiä mielipiteitä Internetistä. Kuuntelin samalla kiehtovaa sellomusiikkia, ensimmäistä kertaa elämässäni. Lähdin pimeyden väistyessä kävelemään maanantaiaamuun. Ihmiset kiirehtivät töihinsä ja kouluihinsa, ja minä kävelin nopeasti ja nauroin ääneen. Olin valmis keskustelemaan kenen kanssa tahansa. Teki mieli aloittaa keskustelu jokaisen pahantuulisen karvahattusedän kanssa. Tunsin itseni kaksimetriseksi.
Kukaan ei ainakaan voi soimata minua koulutetuksi kaupunkilaiseksi. Karkaan täältä heti kun voin. Ensin vuokraan auton ja kierrän paikasta toiseen ja sitten soudan saarelleni ja jään sinne.
Huh. Internet on kammottava paikka.
Onko se taidetta?
En tiedä. En ole taiteilija. Olen kivuliaan rationaalinen.
Tai en tiedä.
Vietin sunnuntain ja maanantain välisen yön lukemalla maanisia ja hourupäisiä mielipiteitä Internetistä. Kuuntelin samalla kiehtovaa sellomusiikkia, ensimmäistä kertaa elämässäni. Lähdin pimeyden väistyessä kävelemään maanantaiaamuun. Ihmiset kiirehtivät töihinsä ja kouluihinsa, ja minä kävelin nopeasti ja nauroin ääneen. Olin valmis keskustelemaan kenen kanssa tahansa. Teki mieli aloittaa keskustelu jokaisen pahantuulisen karvahattusedän kanssa. Tunsin itseni kaksimetriseksi.
Kukaan ei ainakaan voi soimata minua koulutetuksi kaupunkilaiseksi. Karkaan täältä heti kun voin. Ensin vuokraan auton ja kierrän paikasta toiseen ja sitten soudan saarelleni ja jään sinne.
Huh. Internet on kammottava paikka.
tiistai 24. tammikuuta 2012
Extremist answers
Huomasin, että tähän "blogiin" oli oletusasetusten mukaisesti sallittu vain käyttäjätunnuksella lähetettävät kommentit. Toisin sanoen anonyymikommentteja ei voinut lähettää. Kuinka perseestä! Osa universumin arvoituksista avautuu. En minä ainakaan minnekään kommentoi jos mahdollisuutta anonyymiyteen ei ole. Paitsi joskus. Erityistapauksissa.
Löysin Facebookista muutaman kommentin Joonas Konstig -tekstiini. Kiinnostavaa muttei älyllisesti kovin haastavaa - tässä kuitenkin muutama kohta, johon huomioni kiinnittyi:
Miina Supinen kirjoittaa:
Löysin Facebookista muutaman kommentin Joonas Konstig -tekstiini. Kiinnostavaa muttei älyllisesti kovin haastavaa - tässä kuitenkin muutama kohta, johon huomioni kiinnittyi:
Miina Supinen kirjoittaa:
"Mun mielestä tämä bloggaus on enemmän huti kuin Konstigin juttu. Bloggaaja tuntuu kokonaan sivuuttavan sen seikan, että lihaa syödään."
?
Luin tämän lauseen monta kertaa (ruma virne huulillani) enkä tajunnut sitä. Miina Supinen on ilmeisesti luullut, että kirjoitukseni on jotenkin hämärän intellektuellinen ja yrittänyt siksi vastata taiteellisesti.
...
Mutta mitä tähän voi sanoa? Miksi kirjoittaisin lihateollisuudesta jos lihateollisuutta ei olisi olemassa?
Miina Supinen jatkaa:
"Aivan kuin lihateollisuus olisi olemassa siksi, että Konstig ja hänen kaverinsa voisivat huvikseen kiduttaa eläimiä"
?
Lihateollisuus on olemassa siksi, että se kerran aloitettiin. Nyt sitä on vaikea lopettaa, koska a) lihankulutus on kasvanut järjettömiin mittoihin ja b) liian monen omatunto on vaakalaudalla. Jos lihateollisuus nyt lopetettaisiin, meidän olisi myönnettävä että sen olemassaolossa oli moraalinen ongelma. Tämä taas tarkoittaisi, että olisimme satuttaneet viattomia. Kukaan mieleltään terveenpuoleinen ei halua myöntää satuttaneensa viattomia.
"(ja lapsia? miksi bloggauksessa puhutaan koko ajan jostain lapsen hakkaamisesta?)"
Moraalinen taso:
Lapsi ja eläin ovat moraalisesti samanlaisia ja samanarvoisia. He toimivat tunteen pohjalta vielä aikuista ihmistäkin kokonaisvaltaisemmin ja ovat siksi täysin vahvempansa hyväksikäytettävissä. Lapselta ja eläimeltä puuttuu aikuisen ihmisen äly, mutta heidän kykynsä tuntea on täsmälleen sama kuin aikuisen ihmisen. Tämä kyky tuntea on ainut asia joka merkitsee, kun mietimme kuinka kohdella toista olentoa. Äly ja ruumiinrakenne eivät tässä paina yhtään mitään. Kuten tiedät.
Käytännön taso:
Ihmiset ovat jokseenkin aina (http://www.hs.fi/artikkeli/Mekin+olimme+kannibaaleja/1135263990181) syöneet ihmislapsia aivan samaan tapaan kuin muita eläimiä. Historiallisista ja käytännöllisistä syistä ihmissyönti on kuitenkin päätetty todeta "barbaariseksi", ja sen takia meillä ei ole lapsia käyttävää lihateollisuutta. Voisimme kuitenkin yhtä hyvin "valmistaa" lapsia syötäväksi teollisissa olosuhteissa. Tämä olisi perusteltavissa täsmälleen samoin sanoin kuin lihateollisuus nyt; olisihan lasten syöminen luonnollista, käytännöllistä ja epäilemättä aistillisesti tyydyttävää.
Läpikäytännöllinen taso:
Länsimainen lihateollisuus aiheuttaa tuhansien (satojen tuhansien? miljoonien?) kehitysmaalaisten lasten nälänhädän.
"on vaikea hahmottaa sellaisten ihmisten maailmankuvaa, jotka puhuvat että lihantuotanto on "puhdasta väkivaltaa" ja siellä on "uhreja". Mun mielestä sellaisessa ajattelussa ja moraalissa ei olla uskallettu ajatella ihan loppuun asti asioita."
Perustele väitteesi, tai viimeinen lause sopii erinomaisesti sinuun.
Kerro siis minulle, mitä minun on uskallettava ajatella! Kerro minulle, mitä pelkään! Minkä elämän salaisuuden omatuntoni piilottaa? Kerro; minun on saatava tietää. Koska sinulla nyt on hallussasi tämä salaisuus, vastaus psykologisiin solmuihini, moraalinen velvollisuutesi lienee paljastaa se minullekin, pelastaa minut näiltä pelkurimaisilta mietteiltäni. Vai mitä? Et kai halua jättää tällaista hullua vaeltamaan kaduille täynnä erehdyksiä ja vääriä ajatuksia?
Minä puolestani kysyn sinulta: Oliko/onko orjakauppa sinun mielestäsi väkivaltaa? Oliko/onko orjakaupalla uhreja? Jos vastasit myöntävästi, missä kulkee moraalinen raja lihateollisuuden ja orjakaupan välillä? Miksi ihmisen julistaminen pelkäksi omaisuudeksi plantaaseilla on väkivaltaa, mutta sian julistaminen pelkäksi omaisuudeksi elintarviketeollisuudessa ei ole? Kerro minulle! Tarvitsen vastauksia!
Omia näkökantojani:
Kerro siis minulle, mitä minun on uskallettava ajatella! Kerro minulle, mitä pelkään! Minkä elämän salaisuuden omatuntoni piilottaa? Kerro; minun on saatava tietää. Koska sinulla nyt on hallussasi tämä salaisuus, vastaus psykologisiin solmuihini, moraalinen velvollisuutesi lienee paljastaa se minullekin, pelastaa minut näiltä pelkurimaisilta mietteiltäni. Vai mitä? Et kai halua jättää tällaista hullua vaeltamaan kaduille täynnä erehdyksiä ja vääriä ajatuksia?
Minä puolestani kysyn sinulta: Oliko/onko orjakauppa sinun mielestäsi väkivaltaa? Oliko/onko orjakaupalla uhreja? Jos vastasit myöntävästi, missä kulkee moraalinen raja lihateollisuuden ja orjakaupan välillä? Miksi ihmisen julistaminen pelkäksi omaisuudeksi plantaaseilla on väkivaltaa, mutta sian julistaminen pelkäksi omaisuudeksi elintarviketeollisuudessa ei ole? Kerro minulle! Tarvitsen vastauksia!
Omia näkökantojani:
Onko lihateollisuus väkivaltaa? Kyllä, jos toisen tarpeeton vahingoittaminen on väkivaltaa. Kyllä, jos väkivallaksi lasketaan kymmenien miljardien henkinen pahoinpiteleminen, vapauden täydellinen riisto ja äärimmäisen vastenmielinen fyysinen kohtelu. Kyllä, jos elävän olennon upottaminen kiehuvaan veteen on väkivaltaa. Kyllä, jos silmämunien hakkaaminen pienen porsaan poskille on väkivaltaa. Jos se ei ole väkivaltaa, mikään ei minun käsitykseni mukaan ole väkivaltaa.
Onko lihateollisuudella uhreja? Kyllä. Siinä kuolevat ja siinä kärsivät joka vuosi 50-60 miljardia tuotantoeläintä, miljoonat kehitysmaalaiset, miljoonat sairastelevat länsimaalaiset ja se lukemattomien yksilöiden joukko, joka menettää sen takia kelvolliset elinolosuhteet maapallolla. Kyllä: lihateollisuudella on uhreja, ja heitä on enemmän kuin millään muulla koneistolla koskaan aikaisemmin. Oletko eri mieltä? Perustele. Miksi he eivät ole uhreja? Jos he eivät ole uhreja, he todennäköisesti siis ovat syyllisiä johonkin tai jostain muusta syystä ansaitsevat murheellisen kohtalonsa? Kerro minulle, mitä he ovat tehneet. Syntyneet kärsän kanssa? Syntyneet väärän värisinä tai liian tyhminä? Kerro minulle.
Hmm. Kiitos kommentistasi, Miina Supinen. Näkökantasi on kiinnostava - mutta älykkäänä ihmisenä tiedät varmaan itsekin että se on vähän hölmö. Vai onko? Tarvitsen vasta-argumenttejasi. Oikaise ajatusvirheeni!
Mikäli näkökantasi kuitenkin on hölmö, se onneksi on vain hölmö eikä sentään typerä; typeryys on ylpeää ja tietoista tyhmyyttä, kun tyhmyys on vain tyhmyyttä. Toisin sanoen bimbo on aina ylevämpi ihminen kuin bimbo, joka haluaa olla bimbo. Eikö totta?
Mikäli näkökantasi kuitenkin on hölmö, se onneksi on vain hölmö eikä sentään typerä; typeryys on ylpeää ja tietoista tyhmyyttä, kun tyhmyys on vain tyhmyyttä. Toisin sanoen bimbo on aina ylevämpi ihminen kuin bimbo, joka haluaa olla bimbo. Eikö totta?
Tommi Eskola lainaa tekstiäni ja kommentoi sitä seuraavasti:
"'Lihansyöntiään puolustaessaan (usein reaktiona hyökkäykseen, vaikkei heitä vastaan ole hyökätty) he huutavat ja puhuvat pitkään ja hätäisesti kuin yrittäen väsyttää vastapuolen tai hukuttaa tämän vasta-argumentit kaiken metelin alle.' Lihansyönnin tilalle kun vaihtaisi sanan kasvissyönti tämä quote kuvaisi blogikirjoitusta enemmän kuin hyvin."
Kokeillaan: Kasvissyöntiään puolustaessaan (usein reaktiona hyökkäykseen, vaikkei heitä vastaan ole hyökätty) he huutavat ja puhuvat pitkään ja hätäisesti kuin yrittäen väsyttää vastapuolen tai hukuttaa tämän vasta-argumentit kaiken metelin alle.
Kuulostaa vähän oudolta, eikö totta? Outous johtuu siitä, että kasvissyöjällä ei ole syytä puolustaa kasvissyöntiä. Mistä kasvissyöjällä voisi olla huono omatunto? Miksi hän puolustautuisi? Ennen kaikkea: mikä lihansyöjän ruokavaliossa voisi olla sellaista, että kasvissyöjä kokisi itsensä uhatuksi?
Jos kasvissyöjä reagoi lihansyöntiin, hän on aina hyökkääjä. Lihansyöjä ei nimittäin koskaan uhkaa kasvissyöjää vaan niitä, joiden takia kasvissyöjä on ryhtynyt kasvissyöjäksi. Kasvissyöjän hyökkäys on aina hyökkäys, ei koskaan itsepuolustusta, sillä hänen ruokavaliollaan ei ole uhreja, joiden takia potea huonoa omaatuntoa. Kasvissyönti itsessään on aktiivista puolustamista, heikomman puolelle asettumista. Jos jonkun toiminta satuttaa heikompaa, militantti kasvissyöjä käy hyökkäykseen. Mutta kun lihansyöjä puolustaa ruokavaliotaan, hän puolustaa aina vain ja ainoastaan itseään; hänen ruokavalionsa ei pelasta ketään vaan, päinvastoin, satuttaa heikompaa, eikä hänen selkänsä taakse siksi jää ketään jonka puolesta taistella. Hän voi vain huutaa kasvissyöjän hiljaiseksi, jotta tämä lakkaisi muistuttamasta niistä, joita lihanteollisuus väistämättä vahingoittaa.
Vesa Laitinen kommentoi:
"mun silmät ei kestäny oranssia blögäystä loppuun asti, että sikäli painettu media vei voiton."
Hyvä pointti. Kirjoitukseni totisesti tuottavat silmille fyysistä kipua. Olen tekevä asialle jotakin epämääräisessä lähitulevaisuudessa. Henkisestä kivusta en aio tinkiä.
Kaisa Lumilampi kirjoittaa:
"[Joonas Konstigin] juttu on hitti - blogin taidan jättää väliin"
Ei kovin viisas lähestysmistapa. Jos luet pelkästään tekstejä, jotka suojelevat mielenrauhaasi, voitko koskaan oppia mitään uutta? Voitko koskaan viisastua? Jos olet syntynyt kiusaajan rooliin, rohkeinta mitä voit tehdä on ottaa kohtalosi omiin käsiisi. Ei ole pakko polttaa noitia. Ei ole pakko orjuuttaa mustia. Ei ole pakko sortaa nautoja. Nyt tietysti teet niin, koska synnyit tiettyyn aikaan ja tiettyyn paikkaan. Mutta voit aina kuunnella huolestuttaviakin ääniä, esimerkiksi lukea omituisen blogikirjoituksen, ja muuttaa suuntaa.
Niina Virtanen kirjoittaa:
"Minun kasvissyöntini on minun asiani, luotan siihen että lihansyöjät tekevät itse omat eettiset ratkaisunsa syömisensä suhteen."
Ylläoleva ei ole suora vastaus kirjoitukseeni, mutta kommentoin sitä silti.
Noin 95 % kilteistä kasvissyöjistä ajattelee, että lihansyönti on lihansyöjän yksityisasia. Toisin sanoen lihateollisuudelle ei pidä yrittää tehdä mitään, kuluttajia ei pidä "häiritä", koska muuten heidän mielensä jotenkin järkkyy. On kuitenkin muistettava, millainen asetelma lihateollisuus on: lihateollisuus hyödyttää joitakuita enemmistön kustannuksella. On syöjiä, mutta paljon enemmän on niitä, joita syödään. Jos ajatellaan, että lihansyönti on ihmisen yksityisasia, lihateollisuuden uhrit unohdetaan. Silloin toimitaan kuin kiusaamista kauempaa katseleva lapsi, joka ajattelee ettei voi puuttua tilanteeseen; onhan kiusaaminen kiusaajan yksityisasia. Tällöin voidaan myös ajatella, ettei holokaustiin olisi pitänyt puuttua, sillä oli "natsien oma asia" miten he juutalaispolitiikkaansa hoitivat. Kiusattua ei kuitenkaan saa unohtaa. Juutalaista ei saa unohtaa. Sikaa ei saa unohtaa. Lihansyöjän, kiusaajan tai SS-miehen mielenrauha ei tämän rinnalla paina mitään. On oltava häiriöksi, "käyttäydyttävä huonosti", koska muuten sorrettu pysyy aina sorrettuna.
Hmm.
Ulkona on epätodellisen valkoista. Taidan lähteä jonnekin, tekemään jotain, löytämään jotain.
Kiitos keskustelusta, keskustelu on joskus hauskaa.
o7
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Jokaiselle joka lukee nämä sanat
Kommentoi jotain. Mitä tahansa. On sanoinkuvaamattoman hermostuttavaa nähdä kävijämittarin luvut mutta kirjoittaa silti täydessä hiljaisuudessa.
Ovatko juttuni niin tyhjentävän hyvin kirjoitettuja, ettei mitään sanottavaa jää? Vai ovatko ne niin tyhjentävän typeriä, että vastaan väittäminen on lähtokohtaisesti hedelmätöntä?
Haluan keskustella! Kertokaa miksi olen väärässä! Kertokaa minulle että olen oikeassa! Kertokaa että olen olemassa.
Todella. Mitä tahansa. Kirjoita anonyymina kolme K-kirjainta. Mitä tahansa.
Tajusin, ettei kolmen K:n rivi ehkä lähetä mitään miellyttävää viestiä... Oh well.
Mitä tahansa. Se vie vain kaksi sekuntia.
Ovatko juttuni niin tyhjentävän hyvin kirjoitettuja, ettei mitään sanottavaa jää? Vai ovatko ne niin tyhjentävän typeriä, että vastaan väittäminen on lähtokohtaisesti hedelmätöntä?
Haluan keskustella! Kertokaa miksi olen väärässä! Kertokaa minulle että olen oikeassa! Kertokaa että olen olemassa.
Todella. Mitä tahansa. Kirjoita anonyymina kolme K-kirjainta. Mitä tahansa.
Tajusin, ettei kolmen K:n rivi ehkä lähetä mitään miellyttävää viestiä... Oh well.
Mitä tahansa. Se vie vain kaksi sekuntia.
Tuomas Enbuskesta puheen ollen
Yritän ajoittain "keskustella" mielipidekoneiden kanssa. Syystä tai toisesta en kuitenkaan koskaan saanut vastausta seuraavaan sähköpostiviestiin, jonka kirjoitin Pressiklubin "Sikojen kärsimysjakson" tms. nähtyäni sähköpostiosoitteeseen, jonka Tuomas Enbuske voisi hyvin suurella todennäköisyydellä omistaa:
"Tervehdys, Tuomas Enbuske
En todellakaan tiedä, onko tällaista sähköpostiosoitetta olemassa, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.
Vedit yhtä rooleista Ylen Pressiklubissa, ja tältä pohjalta haluaisin kysyä sinulta pari kysymystä. Asennoitumisesi sika-aiheeseen tuli tietysti selväksi jo tarpeettomasta (alitajunnan motivoimasta?) puheestasi, jossa teit itsellesi ja muille heti alkuun selväksi olevasi "suomalainen mies". Myöhemmin pidit huolta, että varmasti tiedämme sinun olevan myös "lihansyöjä". Tämän jälkeen argumenttisi eivät olleet mitään yllätyksiä.
Lihateollisuutta perustellaan yleensä tietyillä hyvin abstrakteilla argumenteilla. On esimerkiksi vaalittava jonkinlaista "luonnon julmuutta" siksi että... niin, miksi? Siksi että se on romanttista?
Joka tapauksessa tulit heittäneeksi keskusteluun hyvin tavallista pro-lihateollisuus-retoriikkaa. Olen viime aikoina kyseenalaistanut vastaavaa ajattelua, joskus ääneen, ja tällöin olen saanut kuulla haistattelua - haluaisinkin siis antaa Sinulle arvokkaan tehtävän ensimmäisenä henkilönä, joka vastaa kysymyksiini älylliseltä tai loogiselta kannalta. Oletan tietysti, että olet valmis vastaanottamaan tehtävän ja kantamaan sen kunnialla.
Unohda siis tässä vaiheessa roolisi Valkoisen Suomalaisen Heteromiehen asiamiehenä ja yritä vastata seuraaviin kysymyksiin vaikkapa moraalisena kädellisenä:
1. Korostit, että ihmisaivojen kehityksessä lihansyönnillä on ollut olennainen tehtävä. Tämä on hyvin yleinen argumentti, ja haluaisinkin tietää: onko se käytännössä mitenkään relevanttia? Mihin pyrit tällä argumentilla _käytännössä_? Ihmisen evoluutiossa myös orjuudella ja ihmissyönnillä on ollut hyvin merkittävät tehtävänsä. Ihmisiä on syöty samaan tapaan kuin muita eläimiä ilman uskonnollisia tmv. motiiveja, eikä luonnonvaraisissa ihmisyhteisöissä ollut mitään luonnollisempaa kuin orjien ottaminen. Onko tällä jotain käytännöllistä merkitystä moraalisessa keskustelussa? Tulisiko meidän palata ihmissyöntiin tai orjuuteen, sillä nämä ovat olleet (ja olisivat varmaan tänäänkin) äärimmäisen taloudellisia ja järkeviä toimintamalleja? Ja jos meidän ei tule palata ihmissyöntiin ja orjuuteen, olisiko meidän kuitenkin pitänyt pitää niistä kiinni? Onko lihateollisuuden oltava olemassa luonnontilaa nostalgisoivista syistä?
[Tarkennus: Asiaa tarkemmin tutkittuani sain selville, että ennen vakituisesti paikoilleen asettuneita ihmisyhteisöjä orjuus oli epäkäytännöllisyytensä takia melko harvinaista. Ihmisten välistä epätasa-arvoa totta kai on kuitenkin ollut aina. Näissä paikoilleen asettuneissa ihmisyhteisöissä orjuus on ollut jotakin automaattista ja päivänselvää; sille on siis luonnolliset edellytykset aivoissamme.]
2. Arvostelit eläinaktivisteja heidän toiminnastaan, koska tämä toiminta sisältää tunkeutumista suljettujen ovien taakse - toisin sanoen siis "rikollista toimintaa". Uskotko toisin sanoen, että vallitseva laki on objektiivinen totuus, joka pohjaa jonkinlaisiin universumin sääntöihin eikä suinkaan tietyn ajan tiettyjen ihmisten tietylle ajalle ominaisiin moraalikäsityksiin? Että Suomen Laki on lopullisesti valmis ja moraalinen kehitys päätepisteessään? Mutta eikö ole selvää, että laki ja moraali ovat usein ristiriidassa keskenään? Käytännössä väität, että sikatilallisen omistama lukko (joita ei kyllä tietääkseni tässä tapauksessa ole rikottu) painaa moraalisesti enemmän kuin lukon taakse kätkettyjen vaikkapa viidensadan sian oikeus elää siedettävää elämää. Eikö oma terve moraalisi tai edes järkesi tappele tätä ajatusta vastaan? Jos ei tappele, sinulla lienee psykopaattisia taipumuksia. Jos tappelee, niin miksi ihmeessä antaisit joidenkuiden lainsäätäjien joskus jossakin rahallisin motiivein paperille rustaamalle laille suuremman arvon kuin omalle moraalillesi? Tämä on tietysti aivan eri asia kuin ohjelmassa vierelläsi esiintyneen pojannäköisen tytön tietokoneen tuhoaminen mielipide-erojen takia. Eikö yksinkertaisesti ole päivänselvää, että laki, joka sallii toiseen kohdistuvan tarpeettoman väkivallan, on ristiriidassa melkein kenen tahansa terveen moraalisen ymmärryksen kanssa? Eikö tätä lakia tai lukkoa saa rikkoa silloinkaan kun tämä on ainut keino pelastaa väkivallan kohde? Painaako orjuuden salliva laki tai orjalaivan ehjä runko enemmän kuin orjien oikeus elämään ja hyvään kohteluun?
Ennen kaikkea vastauksestasi seuraavaan kysymykseen olen äärimmäisen kiinnostunut. Mikäli et syystä tai toisesta halua vastata edeltäviin kysymyksiin, toivoisin vastausta kuitenkin tähän:
3. Sanoit suurin piirtein, ettet näe lihateollisuutta "niin isona ongelmana". Oletan, että taustalla on oletus, että tuotantoeläimen tai ylipäätään ei-ihmisen kärsimys on ihmisen kärsimyksen ja jopa ihmisen nautinnon rinnalla toisarvoista. Mille tämä oletus pohjautuu? Tämä kiinnostaa minua erittäin paljon, sillä ko. oletuksen vaikutus länsimaailman toimintaan lienee suurempi kuin minkään muun. En tiedä minkään toisen aivopierun saaneen aikaan näin valtavia määriä näin veristä väkivaltaa.
Voisitko siis ensimmäisenä maapallolla hyväksyä tehtävän perustella, _miksi_ ihmisen kärsimyksellä on suurempi painoarvo kuin sian kärsimyksellä. On tieteellinen fakta ja evolutiivisesti (ja järjellisesti) itsestäänselvää, että sian kyky tuntea kipua on sama kuin ihmisen (jopa kalalla on samanlainen kipuaisti kuin ihmisellä). Sialla myös kyky olennaisimpiin tunteisiin kuten iloon, ahdistukseen ja pelkoon on sama. Älykkyyksissä oleva aste-ero on samaa luokkaa kuin aikuisen täysjärkisen ihmisen ja pienen lapsen välillä.
Kuvitellaan siis, että revimme sialta silmän irti. Sikaan sattuu aivan samaan tapaan kuin sinuun vastaavassa tilanteessa. Mikä tekee tästä kivusta vähäpätöisempää kuin sinun kivustasi tilanteessa, jossa silmäsi revittäisiin irti? Miksei sian kipu ole "niin iso ongelma"? Miksei 50 miljardin tuotantoeläimen rääkkääminen vuodessa ole samanlainen ongelma kuin 50 miljardin ihmisen? Onko kyse sian älykkyydestä? Tulisiko henkisesti kehitysvammaisen ihmisen ihmisarvoa vähentää samasta syystä? Onko lapsen kärsimys vähemmän merkityksellistä kuin aikuisen?
Vai onko kyse yksinkertaisesti siitä, ettei sika näytä ihmiseltä? Eikö tässä ole kyse samasta ilmiöstä kuin rasismissa: emmekö yhtä hyvin voisi julistaa mustia arvottomammiksi kuin valkoisia vain siksi, että he eivät ole valkoisia? Näinhän on tehty - pitäisikö tähän palata? Miksi lajierot ovat ihonväriä olennaisempia tekijöitä moraalisissa kysymyksissä, kun me kaikki kuitenkin kärsimme jotakuinkin samalla tavalla?
Tässä on omituinen, epäasiallinen sähköpostiviestini. Kiitän jo etukäteen älykkäästä ja harkitusta vastauksestasi. Se tulee olemaan todella hyödyllinen.
Ystävällisin terveisin,
Valkoinen Suomalainen (lihaa syömätön) Heteroseksuaalinen Mies"
Ehkä kysymykseni olivat liian "epäkorrekteja, Tuomas Enbuske". Karvaasta pettymyksestäni huolimatta life goes on.
"Tervehdys, Tuomas Enbuske
En todellakaan tiedä, onko tällaista sähköpostiosoitetta olemassa, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.
Vedit yhtä rooleista Ylen Pressiklubissa, ja tältä pohjalta haluaisin kysyä sinulta pari kysymystä. Asennoitumisesi sika-aiheeseen tuli tietysti selväksi jo tarpeettomasta (alitajunnan motivoimasta?) puheestasi, jossa teit itsellesi ja muille heti alkuun selväksi olevasi "suomalainen mies". Myöhemmin pidit huolta, että varmasti tiedämme sinun olevan myös "lihansyöjä". Tämän jälkeen argumenttisi eivät olleet mitään yllätyksiä.
Lihateollisuutta perustellaan yleensä tietyillä hyvin abstrakteilla argumenteilla. On esimerkiksi vaalittava jonkinlaista "luonnon julmuutta" siksi että... niin, miksi? Siksi että se on romanttista?
Joka tapauksessa tulit heittäneeksi keskusteluun hyvin tavallista pro-lihateollisuus-retoriikkaa. Olen viime aikoina kyseenalaistanut vastaavaa ajattelua, joskus ääneen, ja tällöin olen saanut kuulla haistattelua - haluaisinkin siis antaa Sinulle arvokkaan tehtävän ensimmäisenä henkilönä, joka vastaa kysymyksiini älylliseltä tai loogiselta kannalta. Oletan tietysti, että olet valmis vastaanottamaan tehtävän ja kantamaan sen kunnialla.
Unohda siis tässä vaiheessa roolisi Valkoisen Suomalaisen Heteromiehen asiamiehenä ja yritä vastata seuraaviin kysymyksiin vaikkapa moraalisena kädellisenä:
1. Korostit, että ihmisaivojen kehityksessä lihansyönnillä on ollut olennainen tehtävä. Tämä on hyvin yleinen argumentti, ja haluaisinkin tietää: onko se käytännössä mitenkään relevanttia? Mihin pyrit tällä argumentilla _käytännössä_? Ihmisen evoluutiossa myös orjuudella ja ihmissyönnillä on ollut hyvin merkittävät tehtävänsä. Ihmisiä on syöty samaan tapaan kuin muita eläimiä ilman uskonnollisia tmv. motiiveja, eikä luonnonvaraisissa ihmisyhteisöissä ollut mitään luonnollisempaa kuin orjien ottaminen. Onko tällä jotain käytännöllistä merkitystä moraalisessa keskustelussa? Tulisiko meidän palata ihmissyöntiin tai orjuuteen, sillä nämä ovat olleet (ja olisivat varmaan tänäänkin) äärimmäisen taloudellisia ja järkeviä toimintamalleja? Ja jos meidän ei tule palata ihmissyöntiin ja orjuuteen, olisiko meidän kuitenkin pitänyt pitää niistä kiinni? Onko lihateollisuuden oltava olemassa luonnontilaa nostalgisoivista syistä?
[Tarkennus: Asiaa tarkemmin tutkittuani sain selville, että ennen vakituisesti paikoilleen asettuneita ihmisyhteisöjä orjuus oli epäkäytännöllisyytensä takia melko harvinaista. Ihmisten välistä epätasa-arvoa totta kai on kuitenkin ollut aina. Näissä paikoilleen asettuneissa ihmisyhteisöissä orjuus on ollut jotakin automaattista ja päivänselvää; sille on siis luonnolliset edellytykset aivoissamme.]
2. Arvostelit eläinaktivisteja heidän toiminnastaan, koska tämä toiminta sisältää tunkeutumista suljettujen ovien taakse - toisin sanoen siis "rikollista toimintaa". Uskotko toisin sanoen, että vallitseva laki on objektiivinen totuus, joka pohjaa jonkinlaisiin universumin sääntöihin eikä suinkaan tietyn ajan tiettyjen ihmisten tietylle ajalle ominaisiin moraalikäsityksiin? Että Suomen Laki on lopullisesti valmis ja moraalinen kehitys päätepisteessään? Mutta eikö ole selvää, että laki ja moraali ovat usein ristiriidassa keskenään? Käytännössä väität, että sikatilallisen omistama lukko (joita ei kyllä tietääkseni tässä tapauksessa ole rikottu) painaa moraalisesti enemmän kuin lukon taakse kätkettyjen vaikkapa viidensadan sian oikeus elää siedettävää elämää. Eikö oma terve moraalisi tai edes järkesi tappele tätä ajatusta vastaan? Jos ei tappele, sinulla lienee psykopaattisia taipumuksia. Jos tappelee, niin miksi ihmeessä antaisit joidenkuiden lainsäätäjien joskus jossakin rahallisin motiivein paperille rustaamalle laille suuremman arvon kuin omalle moraalillesi? Tämä on tietysti aivan eri asia kuin ohjelmassa vierelläsi esiintyneen pojannäköisen tytön tietokoneen tuhoaminen mielipide-erojen takia. Eikö yksinkertaisesti ole päivänselvää, että laki, joka sallii toiseen kohdistuvan tarpeettoman väkivallan, on ristiriidassa melkein kenen tahansa terveen moraalisen ymmärryksen kanssa? Eikö tätä lakia tai lukkoa saa rikkoa silloinkaan kun tämä on ainut keino pelastaa väkivallan kohde? Painaako orjuuden salliva laki tai orjalaivan ehjä runko enemmän kuin orjien oikeus elämään ja hyvään kohteluun?
Ennen kaikkea vastauksestasi seuraavaan kysymykseen olen äärimmäisen kiinnostunut. Mikäli et syystä tai toisesta halua vastata edeltäviin kysymyksiin, toivoisin vastausta kuitenkin tähän:
3. Sanoit suurin piirtein, ettet näe lihateollisuutta "niin isona ongelmana". Oletan, että taustalla on oletus, että tuotantoeläimen tai ylipäätään ei-ihmisen kärsimys on ihmisen kärsimyksen ja jopa ihmisen nautinnon rinnalla toisarvoista. Mille tämä oletus pohjautuu? Tämä kiinnostaa minua erittäin paljon, sillä ko. oletuksen vaikutus länsimaailman toimintaan lienee suurempi kuin minkään muun. En tiedä minkään toisen aivopierun saaneen aikaan näin valtavia määriä näin veristä väkivaltaa.
Voisitko siis ensimmäisenä maapallolla hyväksyä tehtävän perustella, _miksi_ ihmisen kärsimyksellä on suurempi painoarvo kuin sian kärsimyksellä. On tieteellinen fakta ja evolutiivisesti (ja järjellisesti) itsestäänselvää, että sian kyky tuntea kipua on sama kuin ihmisen (jopa kalalla on samanlainen kipuaisti kuin ihmisellä). Sialla myös kyky olennaisimpiin tunteisiin kuten iloon, ahdistukseen ja pelkoon on sama. Älykkyyksissä oleva aste-ero on samaa luokkaa kuin aikuisen täysjärkisen ihmisen ja pienen lapsen välillä.
Kuvitellaan siis, että revimme sialta silmän irti. Sikaan sattuu aivan samaan tapaan kuin sinuun vastaavassa tilanteessa. Mikä tekee tästä kivusta vähäpätöisempää kuin sinun kivustasi tilanteessa, jossa silmäsi revittäisiin irti? Miksei sian kipu ole "niin iso ongelma"? Miksei 50 miljardin tuotantoeläimen rääkkääminen vuodessa ole samanlainen ongelma kuin 50 miljardin ihmisen? Onko kyse sian älykkyydestä? Tulisiko henkisesti kehitysvammaisen ihmisen ihmisarvoa vähentää samasta syystä? Onko lapsen kärsimys vähemmän merkityksellistä kuin aikuisen?
Vai onko kyse yksinkertaisesti siitä, ettei sika näytä ihmiseltä? Eikö tässä ole kyse samasta ilmiöstä kuin rasismissa: emmekö yhtä hyvin voisi julistaa mustia arvottomammiksi kuin valkoisia vain siksi, että he eivät ole valkoisia? Näinhän on tehty - pitäisikö tähän palata? Miksi lajierot ovat ihonväriä olennaisempia tekijöitä moraalisissa kysymyksissä, kun me kaikki kuitenkin kärsimme jotakuinkin samalla tavalla?
Tässä on omituinen, epäasiallinen sähköpostiviestini. Kiitän jo etukäteen älykkäästä ja harkitusta vastauksestasi. Se tulee olemaan todella hyödyllinen.
Ystävällisin terveisin,
Valkoinen Suomalainen (lihaa syömätön) Heteroseksuaalinen Mies"
Ehkä kysymykseni olivat liian "epäkorrekteja, Tuomas Enbuske". Karvaasta pettymyksestäni huolimatta life goes on.
Mielipidekirjoitus jne.
Tämän projektin on syytä kadota kunnollisten silmien näköetäisyydeltä jo lähitulevaisuudessa. Mutta ei vielä.
Ensin haluaisin sanoa jotain. Minulla on paljon sanottavaa. En tiedä mitä. Sanon jotain:
En jaksa kiinnostua näistä missikisoista, joita "presidentinvaaleiksi" kutsutaan. Onko niillä mitään todellista merkitystä mihinkään todelliseen? On silti kiinnostavaa, että ehdokkaina on kaksi (2) kasvissyöjää. Ehkä maailma muuttuu? Joka tapauksessa vähintään toinen näistä lihaa syömättömistä on... epäilyttävä. Pekka Haavisto tuomitsee kansalaistottelemattomuuden joko siksi, että on hölmö, tai siksi, että yrittää epätoivoisesti, epärealistisesti ja epärehellisesti kalastella paatuneiden maajussien ääniä.
Ihminen, joka asettaa lain moraalin edelle, säännöt hyvyyden edelle, keinotekoisen oikeuden sydämen oikeuden edelle, tyhjän ja abstraktin elävien olentojen edelle, on joko tyhmä tai paha tai jostain syystä kokee tarpeelliseksi esittää tyhmää ja pahaa.
Sitten muita uutisia.
Tietokoneessani on tiedosto, jonka nimi on "manifesti". Olen siis kuin Anders Behring Breivik, mutta siinä missä hän halusi tuhota, minä haluan käydä tuhoa vastaan. Hetkinen: enkö juuri edellisessä kirjoituksessa väitä olevani tuhoaja?
Ristiriitoja. Todellisuudessa pidän myös keskustelusta. Mutta internetissä käytäviä keskusteluja harvoin voi sanoa keskusteluiksi, koska näissä "keskusteluissa" on kyse huutamisesta, lynkkaamisesta ja vastapuolen tuhoamisesta. Kukaan ei halua kuunnella, oppia, kävellä viisautta kohti. En halua osallistua siihen. En halua olla niin kuin he. Heidän kaltaisekseen tuleminen on niin helppoa, koska aivojemme syvimmissä kudoksissa olemme kaikki enemmän tai vähemmän raukkamaisia idiootteja.
Surullista muuten että ihmiset haluavat uskoa Breivikin olevan "hullu", skitsofreenikko. Hänhän on psykopaatti, ei siis nyky-yhteiskunnan mittapuilla hullu. Se mitä hyväntahtoiset asiantuntijat luulevat "paranoidisuudeksi" on todellisuudessa radikaalin siiven maahanmuuttokriittisyyttä. Breivik ei elä itse rakentamassaan fantasiamaailmassa, vaan maailmassa, jonka kymmenentuhatta breivikiä on omissa verkostoissaan rakentanut, ilman mitään mielenterveyshäiriöiden apua. Tätä ei luonnollisesti voi oivaltaa, jos ei ole koskaan eksynyt "islamin vastaisen taistelun" ytimeen.
Sitten säähän.
En ymmärrä nuoria miehiä. En pidä nuorista miehistä. En todellakaan tunne mitään yhteenkuuluvuutta nuorten miesten kanssa. Kun joukko näitä olentoja tulee samaan bussiin kanssani, siirryn mahdollisimman kauas. Kun ne avaavat suunsa, ne kuulostavat idiooteilta. Kun ne kävelevät, jokainen askel on valhetta. En missään tapauksessa ole nuori mies.
Eri asia ovat tietysti nuoret ihmisyksilöt, jotka biologia on tuominnut urospuolisiksi mutta jotka ovat mieluummin ihmisiä kuin Nuoria Miehiä. En pidä Naisista enkä Miehistä mutta arvostan ihmisiä.
Morrissey, Morrissey, Morrissey. Tiedän, että tämä on naurettavaa, surullista, huolestuttavaa, mutta Morrissey - en aio hävetä tai peitellä tai vähätellä pakkomiellettäni. Kuka jaksaa lukea tätä?
Muutama yö sitten halasin Morrisseytä puolen tunnin ajan. Se ei ollut 80-luvun Morrissey vaan läski nyky-Morrissey. Rutistin häntä pienessä huoneessa ja hän minua. Se oli taivaallista. Se oli hyvin vähän mitään seksuaalista. Oli kuin olisin halannut koiraani. Painaumat jäivät ihooni seuraavaksi päiväksi. Se, että kirjoitukseni ovat saaneet tähän mennessä yhden (1) kommentin, totisesti kertoo että juttuni ovat ajatuksia herättäviä ja kiinnostavia ja keräävät suuren yleisön.
Mutta eikö hulluus ole ainut oikea tapa rakastaa?
Yök. Pitäisi lopettaa ennen kuin on liian myöhäistä. Mutten viitsi.
No, mitä urheilun puolella tapahtuu?
Olen väsynyt ihmisiin, joilla on olevinaan kaikesta mielipide. KUKAAN EI VOI OLLA JOKA ASIASTA JOTAIN MIELTÄ. Se on mahdotonta. Miksi kommentoida nettipiratismin vääryyttä tai oikeutusta, jos asiasta ei ole vahvaa, pitkään mietittyä, luotettavalle tiedolle ja aidolle tunteelle rakennettua mielipidettä? Minä en ajattele ko. aiheesta juuri mitään. En siis kommentoi sitä. Tietysti voisin jostain omahyväisistä syistä repäistä tähän jonkin radikaalin ja omalaatuisen näkemyksen, mutta miksi?
Jotakuinkin kaikki keskustelupalstojen kommentoijat tietenkin kommentoivat jokaista vastaantulevaa aihetta vailla mitään syvempää tietoa asiasta, luovat näkökantansa tyhjästä samalla kun heidän sormensa lyövät näppäimistöön. Sallittakoon se heille, koska he eivät voi muutakaan; hehän ovat olevinaan "kansaa", siis parantumattomia idiootteja.
Ennen kaikkea olen pohjattoman kyllästynyt koulutettuihin muka-intellektuelleihin, jotka kuivakan nokkelasti kommentoivat mitä tahansa. Jotain tärkeää heiltä puuttuu. Nimittäin sydän. He eivät tiedä, millaista on olla palavasti jonkun puolella ja jotakin vastaan, joten he luulevat, että ajattelussa on kysymys pelkästä poseeraamisesta, oman itsen luomisesta, muille esiintymisestä. He eivät tiedä asioista tarpeeksi, mutta se ei ole este. Asia ei herätä heissä mitään tunteita, mutta sekään ei, valitettavasti, ole este.
Nyt-liitteen kolumnistina hetken toiminut Valtteri Väkevä kirjoitti seuraavaa: "Olen kirjoittanut nyt kahdeksan 'Mitä ajattelin tänään' -kolumnia, joissa olen väittänyt olevani jotakin mieltä jostakin asiasta. Yleensä tuo mielipide on kuitenkin ollut vain karkea kärjistys, jota olen väittänyt koko totuudeksi. Monesta asiasta olisin voinut olla myös aivan päinvastaista mieltä." Hän ei siis tosiasiassa tuntenut taistelevansa kenenkään tai edes minkään puolesta, mutta "osallistui silti keskusteluun". MIKSI?
Saatanallisin esimerkki tästä ilmiöstä on tietysti Ylen ohjelma Epäkorrektia, Tuomas Enbuske!
Tässä jaksojen aiheita:
Näistä asioista ja monesta muustakin asiasta Tuomas Enbuske sitten on olevinaan jotain mieltä. Niin varmaan.
Oman ohjelmani ensimmäinen jakso onkin pureutuva seuraavaan aiheeseen:
Ilman sydäntä et voi tietää, millaista on todella olla jostakin asiasta jotakin mieltä!
Sillä tämä on mielipiteeni.
Ensin haluaisin sanoa jotain. Minulla on paljon sanottavaa. En tiedä mitä. Sanon jotain:
En jaksa kiinnostua näistä missikisoista, joita "presidentinvaaleiksi" kutsutaan. Onko niillä mitään todellista merkitystä mihinkään todelliseen? On silti kiinnostavaa, että ehdokkaina on kaksi (2) kasvissyöjää. Ehkä maailma muuttuu? Joka tapauksessa vähintään toinen näistä lihaa syömättömistä on... epäilyttävä. Pekka Haavisto tuomitsee kansalaistottelemattomuuden joko siksi, että on hölmö, tai siksi, että yrittää epätoivoisesti, epärealistisesti ja epärehellisesti kalastella paatuneiden maajussien ääniä.
Ihminen, joka asettaa lain moraalin edelle, säännöt hyvyyden edelle, keinotekoisen oikeuden sydämen oikeuden edelle, tyhjän ja abstraktin elävien olentojen edelle, on joko tyhmä tai paha tai jostain syystä kokee tarpeelliseksi esittää tyhmää ja pahaa.
Sitten muita uutisia.
Tietokoneessani on tiedosto, jonka nimi on "manifesti". Olen siis kuin Anders Behring Breivik, mutta siinä missä hän halusi tuhota, minä haluan käydä tuhoa vastaan. Hetkinen: enkö juuri edellisessä kirjoituksessa väitä olevani tuhoaja?
Ristiriitoja. Todellisuudessa pidän myös keskustelusta. Mutta internetissä käytäviä keskusteluja harvoin voi sanoa keskusteluiksi, koska näissä "keskusteluissa" on kyse huutamisesta, lynkkaamisesta ja vastapuolen tuhoamisesta. Kukaan ei halua kuunnella, oppia, kävellä viisautta kohti. En halua osallistua siihen. En halua olla niin kuin he. Heidän kaltaisekseen tuleminen on niin helppoa, koska aivojemme syvimmissä kudoksissa olemme kaikki enemmän tai vähemmän raukkamaisia idiootteja.
Surullista muuten että ihmiset haluavat uskoa Breivikin olevan "hullu", skitsofreenikko. Hänhän on psykopaatti, ei siis nyky-yhteiskunnan mittapuilla hullu. Se mitä hyväntahtoiset asiantuntijat luulevat "paranoidisuudeksi" on todellisuudessa radikaalin siiven maahanmuuttokriittisyyttä. Breivik ei elä itse rakentamassaan fantasiamaailmassa, vaan maailmassa, jonka kymmenentuhatta breivikiä on omissa verkostoissaan rakentanut, ilman mitään mielenterveyshäiriöiden apua. Tätä ei luonnollisesti voi oivaltaa, jos ei ole koskaan eksynyt "islamin vastaisen taistelun" ytimeen.
Sitten säähän.
En ymmärrä nuoria miehiä. En pidä nuorista miehistä. En todellakaan tunne mitään yhteenkuuluvuutta nuorten miesten kanssa. Kun joukko näitä olentoja tulee samaan bussiin kanssani, siirryn mahdollisimman kauas. Kun ne avaavat suunsa, ne kuulostavat idiooteilta. Kun ne kävelevät, jokainen askel on valhetta. En missään tapauksessa ole nuori mies.
Eri asia ovat tietysti nuoret ihmisyksilöt, jotka biologia on tuominnut urospuolisiksi mutta jotka ovat mieluummin ihmisiä kuin Nuoria Miehiä. En pidä Naisista enkä Miehistä mutta arvostan ihmisiä.
Morrissey, Morrissey, Morrissey. Tiedän, että tämä on naurettavaa, surullista, huolestuttavaa, mutta Morrissey - en aio hävetä tai peitellä tai vähätellä pakkomiellettäni. Kuka jaksaa lukea tätä?
Muutama yö sitten halasin Morrisseytä puolen tunnin ajan. Se ei ollut 80-luvun Morrissey vaan läski nyky-Morrissey. Rutistin häntä pienessä huoneessa ja hän minua. Se oli taivaallista. Se oli hyvin vähän mitään seksuaalista. Oli kuin olisin halannut koiraani. Painaumat jäivät ihooni seuraavaksi päiväksi. Se, että kirjoitukseni ovat saaneet tähän mennessä yhden (1) kommentin, totisesti kertoo että juttuni ovat ajatuksia herättäviä ja kiinnostavia ja keräävät suuren yleisön.
Mutta eikö hulluus ole ainut oikea tapa rakastaa?
Yök. Pitäisi lopettaa ennen kuin on liian myöhäistä. Mutten viitsi.
No, mitä urheilun puolella tapahtuu?
Olen väsynyt ihmisiin, joilla on olevinaan kaikesta mielipide. KUKAAN EI VOI OLLA JOKA ASIASTA JOTAIN MIELTÄ. Se on mahdotonta. Miksi kommentoida nettipiratismin vääryyttä tai oikeutusta, jos asiasta ei ole vahvaa, pitkään mietittyä, luotettavalle tiedolle ja aidolle tunteelle rakennettua mielipidettä? Minä en ajattele ko. aiheesta juuri mitään. En siis kommentoi sitä. Tietysti voisin jostain omahyväisistä syistä repäistä tähän jonkin radikaalin ja omalaatuisen näkemyksen, mutta miksi?
Jotakuinkin kaikki keskustelupalstojen kommentoijat tietenkin kommentoivat jokaista vastaantulevaa aihetta vailla mitään syvempää tietoa asiasta, luovat näkökantansa tyhjästä samalla kun heidän sormensa lyövät näppäimistöön. Sallittakoon se heille, koska he eivät voi muutakaan; hehän ovat olevinaan "kansaa", siis parantumattomia idiootteja.
Ennen kaikkea olen pohjattoman kyllästynyt koulutettuihin muka-intellektuelleihin, jotka kuivakan nokkelasti kommentoivat mitä tahansa. Jotain tärkeää heiltä puuttuu. Nimittäin sydän. He eivät tiedä, millaista on olla palavasti jonkun puolella ja jotakin vastaan, joten he luulevat, että ajattelussa on kysymys pelkästä poseeraamisesta, oman itsen luomisesta, muille esiintymisestä. He eivät tiedä asioista tarpeeksi, mutta se ei ole este. Asia ei herätä heissä mitään tunteita, mutta sekään ei, valitettavasti, ole este.
Nyt-liitteen kolumnistina hetken toiminut Valtteri Väkevä kirjoitti seuraavaa: "Olen kirjoittanut nyt kahdeksan 'Mitä ajattelin tänään' -kolumnia, joissa olen väittänyt olevani jotakin mieltä jostakin asiasta. Yleensä tuo mielipide on kuitenkin ollut vain karkea kärjistys, jota olen väittänyt koko totuudeksi. Monesta asiasta olisin voinut olla myös aivan päinvastaista mieltä." Hän ei siis tosiasiassa tuntenut taistelevansa kenenkään tai edes minkään puolesta, mutta "osallistui silti keskusteluun". MIKSI?
Saatanallisin esimerkki tästä ilmiöstä on tietysti Ylen ohjelma Epäkorrektia, Tuomas Enbuske!
Tässä jaksojen aiheita:
Ulkonäkö on sisäistä kauneutta tärkeämpää!
Miehet ja naiset eivät sovi samoihin töihin!
Korkeakulttuuri on parempaa kuin populaarikulttuuri!
Korkeakulttuuri on parempaa kuin populaarikulttuuri!
Hyvinvointivaltio ei toimi!
Terveysintoilu on sairasta!
Emme osaa tehdä mitään itse!
Lukeminen ei aina kannata!
Älkää rakastako eläimiä kuoliaaksi!
Mainokset valehtelevat meille!
Ihmisellä on oikeus päättää kuolemastaan!
Me emme osaa käyttäytyä!
Mielipiteillä ei ole väliä!
Matkailu kaventaa!
Se, mitä meille Suomesta kerrotaan, ei pidä paikkaansa!
Entä jos salaliittoteoriat ovatkin totta!Näistä asioista ja monesta muustakin asiasta Tuomas Enbuske sitten on olevinaan jotain mieltä. Niin varmaan.
Oman ohjelmani ensimmäinen jakso onkin pureutuva seuraavaan aiheeseen:
Ilman sydäntä et voi tietää, millaista on todella olla jostakin asiasta jotakin mieltä!
Sillä tämä on mielipiteeni.
torstai 12. tammikuuta 2012
tldr
Sivun näyttöjä yhteensä: 1023.
Jotain kammottavaa on tapahtunut. En tiedä mitä. En halua tietää.
En tahdo googlata blogiani, koska pelkään, että joku tekstini (arvaus: "Joonas Konstig") kiertää jossain päin Internetiä. Että jossain - vapisen hallitsemattomasti tätä kirjoittaessani - jotkut todelliset - onko tämä sairauskohtaus? - jotkut kunnolliset, normaalit, todelliset ihmiset silmäilevät lauseitani, toteavat tekstin liian pitkäksi, liian tunteelliseksi, liian hataraksi, nostavat esiin jonkin "faktan" ja korjailevat virheellisiä käsityksiäni, esittävät maanläheisiä kommentteja ja perusteita - ennen kaikkea keskustelevat. En tiedä mitään niin ahdistavaa kuin keskustelu. En halua olla missään tekemisissä keskustelun kanssa. Voin juuri ja juuri hyväksyä sen, että joku käy keskustelua minusta tai ajatuksistani, mutten missään nimessä halua antaa sellaista erheellistä käsitystä, että olisin itse aktiivinen osa kyseistä tai mitään muutakaan keskustelua. En halua ottaa osaa keskusteluun. Keskustelu saa ruumiini (ilmeisesti) kouristelemaan.
Uskokaa siis tämä: kaikki, mitä kirjoitan, on toisten silmien eteen perverssein päämäärin vuodatettua verta. Tai oksennusta. Tai muuta eritettä - mutta asiallisia kannanottoja juttuni eivät ole. Älä koe tarvetta vastata niihin asiallisesti tai hyväksyttävästi. Älä koe tarvetta keskustella. Oksentaa voit. Ole kiltti ja oksenna. Suojelkoon Allah minua päivältä, jona "osallistun yhteiskunnalliseen keskusteluun".
En tiedä, miksi kirjoitin Allah. Tämä on sekavaa.
Jatkan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
En ole nukkunut moneen yöhön, koska päässäni kasvaa kasvain. Tämä kasvain on yhteiskuntaepäkelpoinen persoonallisuus. Varmaan se on jonkinlaista hulluutta. Tervejärkiset ihmiset eivät kirjoita tällaisia lauseita. Tuntuu, että pääni sisältö muotoutuu joka päivä älykkäämmäksi ja monitahoisemmaksi, että liikun joka päivä kaummas siitä henkisestä kehitystasosta, jolla oikeat ihmiset, normaalit homo sapiensit, elävät läpi elämänsä (onneksi aivojeni fyysisen kasvun pitäisi jo lähiaikoina loppua - vai?). Ja koska minut on kirottu sydämellä, en voi käyttää tätä älyä yhteiskunnan rakentamiseen, teurastamoiden suunnitteluun, vaan olen tuomittu olemaan turmeltunut, nolo, epäkelpo TUHOAJA. Minun on purettava murhaajien ja raiskaajien yhteiskuntaa, hajotettava, rikottava... En tiedä, sama se, mitä väliä. Olen tuhoon tuomittu. Olen tuhoajaksi tuomittu.
[HUOMIO kaikki Internetin "keskustelijat": Äskeinen ei tarkoita, että olen aikeissa ryhtyä terroristiksi, räjäytellä rakennuksia tai muuta lihallista. Olen siitä melko varma. Tai en tiedä, en hallitse sormiani.]
Tähän väliin ilmoitan - varoitus: tämä ei liity mitenkään mihinkään edellä mainittuun, rakkaat rationaaliset keskustelijani - että olen yrittänyt lukea kirjallisuutta. Voinkin siis julistaa: SUURIN OSA KIRJALLISUUDESTA ON TYLSÄÄ. Olen löytänyt vain pari hyvää kirjaa, ja ne ovat hyviä siksi, että niitä luettuani tunnen oloni pelokkaaksi ja maaniseksi. Juuri tuohon tunnetilaan kirjailijan on ajettava lukijansa. Se on jutun ydin ja tarkoitus. Kirjallisuus on ihmeellistä: jonoon asetellut pienet merkit paperilla toimivat porttina toisiin maailmoihin, jonkun toisen psyykeen. Hauskaa. Sitten kun kirjoitan kirjoja - nyt kun kirjoitan kirjoja - haluan ehdottomasti tehdä lukijoistani säikkyjä, tyytymättömiä, onnettomia, säpsähteleviä, maanisia ihmisiä. Sitten olen saanut jotain tärkeää aikaan ja voin huokaista helpotuksesta ja mennä viimein nukkumaan.
(Entisinä aikoina nuoret hullut kirjoittivat tällaisia tekstejä turvallisesti salaisiin päiväkirjoihinsa. Elämme raadollisia aikoja.)
Päivä päivältä ajatus kanssakäymisestä tavallisten ihmisten kanssa käy yhä epämukavammaksi. En tiedä miten kommentoida ilmaveiviä, koska mikään osa minussa ei kykene uskottelemaan aivoilleni että kyse olisi mistään millään tasolla vähääkään merkityksellisestä. Tavalliset ihmiset puhuvat säästä, urheilusta, siitä mitä ovat tehneet viime aikoina.
Kerron siis mitä olen tehnyt viime aikoina: menin parkkihalliin ja nojasin sen seinään. Asento oli hankala mutta tunsin näyttäväni hienolta, merkitykselliseltä, salaperäiseltä - siltä että läsnäolollani oli joku tarkoitus. Että olin tullut tekemään jotain. Että autoistaan nousevat ihmiset saattoivat vilkaista minua ja ajatella että siinä on KIEHTOVA, MONITAHOINEN HENKILÖ jolla on LUOJA TIETÄÄ MILLAISIA AIKEITA.
Tällaista on elämäni. Poseeraamista.
Siksi siitä ei tarvitse eikä kannata kirjoittaa enempää.
Sinä Internetin kasvoton: ole kiltti ja kommentoi jotain. En halua lukea mitään "asiallista" tai "järkevää". Haluan, että jaat hulluuttasi. Eritä jotain outoa. Todista, että olen olemassa.
HYVÄÄ YÖTÄ
En nuku enää koskaan, en vastaisuudessakaan
Jotain kammottavaa on tapahtunut. En tiedä mitä. En halua tietää.
En tahdo googlata blogiani, koska pelkään, että joku tekstini (arvaus: "Joonas Konstig") kiertää jossain päin Internetiä. Että jossain - vapisen hallitsemattomasti tätä kirjoittaessani - jotkut todelliset - onko tämä sairauskohtaus? - jotkut kunnolliset, normaalit, todelliset ihmiset silmäilevät lauseitani, toteavat tekstin liian pitkäksi, liian tunteelliseksi, liian hataraksi, nostavat esiin jonkin "faktan" ja korjailevat virheellisiä käsityksiäni, esittävät maanläheisiä kommentteja ja perusteita - ennen kaikkea keskustelevat. En tiedä mitään niin ahdistavaa kuin keskustelu. En halua olla missään tekemisissä keskustelun kanssa. Voin juuri ja juuri hyväksyä sen, että joku käy keskustelua minusta tai ajatuksistani, mutten missään nimessä halua antaa sellaista erheellistä käsitystä, että olisin itse aktiivinen osa kyseistä tai mitään muutakaan keskustelua. En halua ottaa osaa keskusteluun. Keskustelu saa ruumiini (ilmeisesti) kouristelemaan.
Uskokaa siis tämä: kaikki, mitä kirjoitan, on toisten silmien eteen perverssein päämäärin vuodatettua verta. Tai oksennusta. Tai muuta eritettä - mutta asiallisia kannanottoja juttuni eivät ole. Älä koe tarvetta vastata niihin asiallisesti tai hyväksyttävästi. Älä koe tarvetta keskustella. Oksentaa voit. Ole kiltti ja oksenna. Suojelkoon Allah minua päivältä, jona "osallistun yhteiskunnalliseen keskusteluun".
En tiedä, miksi kirjoitin Allah. Tämä on sekavaa.
Jatkan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
En ole nukkunut moneen yöhön, koska päässäni kasvaa kasvain. Tämä kasvain on yhteiskuntaepäkelpoinen persoonallisuus. Varmaan se on jonkinlaista hulluutta. Tervejärkiset ihmiset eivät kirjoita tällaisia lauseita. Tuntuu, että pääni sisältö muotoutuu joka päivä älykkäämmäksi ja monitahoisemmaksi, että liikun joka päivä kaummas siitä henkisestä kehitystasosta, jolla oikeat ihmiset, normaalit homo sapiensit, elävät läpi elämänsä (onneksi aivojeni fyysisen kasvun pitäisi jo lähiaikoina loppua - vai?). Ja koska minut on kirottu sydämellä, en voi käyttää tätä älyä yhteiskunnan rakentamiseen, teurastamoiden suunnitteluun, vaan olen tuomittu olemaan turmeltunut, nolo, epäkelpo TUHOAJA. Minun on purettava murhaajien ja raiskaajien yhteiskuntaa, hajotettava, rikottava... En tiedä, sama se, mitä väliä. Olen tuhoon tuomittu. Olen tuhoajaksi tuomittu.
[HUOMIO kaikki Internetin "keskustelijat": Äskeinen ei tarkoita, että olen aikeissa ryhtyä terroristiksi, räjäytellä rakennuksia tai muuta lihallista. Olen siitä melko varma. Tai en tiedä, en hallitse sormiani.]
Tähän väliin ilmoitan - varoitus: tämä ei liity mitenkään mihinkään edellä mainittuun, rakkaat rationaaliset keskustelijani - että olen yrittänyt lukea kirjallisuutta. Voinkin siis julistaa: SUURIN OSA KIRJALLISUUDESTA ON TYLSÄÄ. Olen löytänyt vain pari hyvää kirjaa, ja ne ovat hyviä siksi, että niitä luettuani tunnen oloni pelokkaaksi ja maaniseksi. Juuri tuohon tunnetilaan kirjailijan on ajettava lukijansa. Se on jutun ydin ja tarkoitus. Kirjallisuus on ihmeellistä: jonoon asetellut pienet merkit paperilla toimivat porttina toisiin maailmoihin, jonkun toisen psyykeen. Hauskaa. Sitten kun kirjoitan kirjoja - nyt kun kirjoitan kirjoja - haluan ehdottomasti tehdä lukijoistani säikkyjä, tyytymättömiä, onnettomia, säpsähteleviä, maanisia ihmisiä. Sitten olen saanut jotain tärkeää aikaan ja voin huokaista helpotuksesta ja mennä viimein nukkumaan.
(Entisinä aikoina nuoret hullut kirjoittivat tällaisia tekstejä turvallisesti salaisiin päiväkirjoihinsa. Elämme raadollisia aikoja.)
Päivä päivältä ajatus kanssakäymisestä tavallisten ihmisten kanssa käy yhä epämukavammaksi. En tiedä miten kommentoida ilmaveiviä, koska mikään osa minussa ei kykene uskottelemaan aivoilleni että kyse olisi mistään millään tasolla vähääkään merkityksellisestä. Tavalliset ihmiset puhuvat säästä, urheilusta, siitä mitä ovat tehneet viime aikoina.
Kerron siis mitä olen tehnyt viime aikoina: menin parkkihalliin ja nojasin sen seinään. Asento oli hankala mutta tunsin näyttäväni hienolta, merkitykselliseltä, salaperäiseltä - siltä että läsnäolollani oli joku tarkoitus. Että olin tullut tekemään jotain. Että autoistaan nousevat ihmiset saattoivat vilkaista minua ja ajatella että siinä on KIEHTOVA, MONITAHOINEN HENKILÖ jolla on LUOJA TIETÄÄ MILLAISIA AIKEITA.
Tällaista on elämäni. Poseeraamista.
Siksi siitä ei tarvitse eikä kannata kirjoittaa enempää.
Sinä Internetin kasvoton: ole kiltti ja kommentoi jotain. En halua lukea mitään "asiallista" tai "järkevää". Haluan, että jaat hulluuttasi. Eritä jotain outoa. Todista, että olen olemassa.
HYVÄÄ YÖTÄ
En nuku enää koskaan, en vastaisuudessakaan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)