maanantai 18. elokuuta 2014

"Hei kuule"

Teinikännipelleilyni on ilmeisesti psyykkinen ilmiö. Eilen join kuusi kaljaa ja halusin olla asiallinen, joten olinkin enimmäkseen asiallinen. Joskus haluan olla hyvä sielu ja sitten olenkin hyvä sielu.

Eilinen päivä oli hullu. Viime yö oli hullu. Tämä aamu oli hullu. Katson vierestä kun kauniita asioita tapahtuu.

Tänään eräs nimeltä mainitsematon henkilö yritti selittää minulle jotain nimeltä mainitsematonta, sekavaa ja kaunista liittyen asioihin joita on tapahtunut. Hän käski kuuntelemaan erään nimeltä mainitsemattoman kappaleen, jotta ymmärtäisin. Etsin kappaleen YouTubesta, laitoin sen soimaan, luin sanoja samaan aikaan ja itkin.

En tiedä. Tämän takia kannattaa olla elossa.

9 kommenttia:

  1. jos lollittomuus jatkuu, märistään kohta yhdessä koko maailmalle. biisejähän riittää. voi vittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Märiseminen 24/7 olis ihan hyvä elämäntapa.

      Poista
    2. ois. se nimeltämainitsemattomuudesta, näköjään, jos on samalla selaimella kommentoinut aiemmin.

      Poista
    3. Lopulta parempi tulla mainituksi nimeltä.

      Poista
  2. Niin paljon sellaisia hetkiä, että huhhuh. Mullistus! Hyökyaalto! Vyöryy ja ryöppyy! Vaan ei huku. Tai ehkä jokin osa hukkuu. En tiedä. Äh!
    Ja hyvä, että Olli Brander pitää lupauksensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vain hyvä että jotkin osat hukkuvat. Sellaiset jotka tuottavat vain kipua.

      Olli Brander pitää aina lupauksensa. Lopulta, hitaasti.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Hei! Minne kommentti katosi?

      Poista
    4. Häpeän poraamaan kuiluun.

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen